Kun käyrätorvisti Tommi Hyytinen kysyi säveltäjä- ja musiikkitieteilijäpuolisoltaan Johanna Eränkö Hyytiseltäapua tiedonhankinnassa Bernhard Crusellin käyrätorvikonsertosta, hän tuskin arvasi, mitä kysymyksestä lopulta lähtisi liikkeelle. Uutta ja kiinnostavaa tietoa löytyi nopeasti, ja samalla Eränkö Hyytinen huomasi aiemman väitöstutkimusidean saavan väistyä Crusell-tutkimuksen tieltä. Osa tätä vielä julkaisematonta tutkimusta on ollut rekonstruoida käyrätorvikonsertto sellaiseen muotoon, jossa sitä on viimeksi kuultu noin 200 vuotta sitten.

Bernhard Crusellin (1775–1838) käyrätorvikonserton alkuperäismateriaalista on säilynyt ainoastaan soolo-osuus, joskin kolmas osa Rondo vain osittain. Teoksen Allegro- ja Romance cantabile -osat ovat säilyneet lisäksi Franz Preumayrin (1782–1853) sovituksina käyrätorvelle ja puhaltimille. Preumayr oli Crusellin hyvä ystävä ja kollega Tukholman hovikapellissa sekä tämän vävy.

Crusellin konsertto käyrätorvelle ja orkesterille F-duuri sai ensiesityksensä huhtikuussa 1810 Tukholmassa solistinaan Johann Michael Hirschfeld (1776–1841). Hän soitti konserton solistina seuraavina vuosina useita kertoja. Viimeisimmissä tutkimuksissa on Hirschfeldin lisäksi löytynyt myös muita teoksen aikalaisesittäjiä, muun muassa Gottfried Schunke (1777–1861), joka esitti konserton Stuttgartissa vuonna 1823 paikallisen hovikapellin…