Myöhäisrenessanssin suurmiehen Claudio Monteverdin (1567–1643) Vespro della Beata Vergine eli tuttavallisemmin Mariavesper lukeutuu renessanssin ajan suurimpiin mestariteoksiin. Ei tiedetä varmaksi tarkoittiko Monteverdi tämän Venetsiassa vuonna 1610 julkaistun teoksen kokonaistaideteokseksi vai kokoelmaksi erilaista säveltämäänsä hengellistä musiikkia. Joka tapauksessa se on kokonaisuutena varsinainen soinnillinen runsaudensarvi täynnä kauniita lauluääniä, korviahiveleviä jousia, loisteliasta vaskisointia ja continuosoitinten kauniita harmonioita. Mariavesper on upea rituaali, joka on täynnä draamaa, ylellisyyttä, läheisyyttä ja kauneutta: musiikkia, joka todella liikuttaa sielua.

Värikkäistä, intohimoisista madrigaaleistaan tunnettu Monteverdi yhdistää Mariavesperissä aikansa uusimpia musiikillisia lähetymistapoja niihin alkuperäisiin yksinkertaisiin melodioihin, joilla Marian ylistyslauluja oli laulettu jo vuosisatoja ennen häntä. Ajoittain hän antaa tämän lumoavan yksinkertaisuuden ja tekstin sanoman puhua puolestaan, ja ajoittain hän on säveltänyt niistä rikkaita konserttoja, kuten vilkasliikkeinen Sonata sopra Sancta Maria. Mariavesperin musiikki soi runsaana Paavalinkirkon loistavassa akustiikassa ja tuo Venetsian valon Helsingin pimeimmän talven keskelle.

Brittiläisen kuoronjohtaja George Parrisin johtama Mariavesper juhlii Monteverdin upeaa musiikkia kaikessa monipuolisuudessaan sekä samalla jo kymmentä takana olevaa Aurorea. Konsertissa kuullaan varhaiseen musiikkiin ja periodisoittimiin erikoistuneita huippumuusikoita: lauluyhtye I Dodicia, Ensemble Nylandian renessanssiyhtyettä ja keski-Euroopasta saapuvaa Schola Buccina Basiliensis -renessanssivaskiyhtyettä.